Kippis! Skål!

Kiirastorstai oli todella erityinen ja poikkeuksellinen työpäivä: Eräs päätoimisen työpaikkani tiimikaveri oli nimittäin viimeistä päivää työelämässä ja juhlimme hänen eläkkeelle jäämistään.  Hän on tehnyt osa-aikaista työviikkoa jo vuoden verran, joten olemme saaneet jo tottua muutamaan eläkepäivään viikossa, mutta pehmeästä laskusta huolimatta päästimme ”muumimammamme” haikein mielin siirtymään kokoaikaisesti ansaittujen eläkepäivien viettoon. Tiimimme keski-ikä putosi samalla roimasti alle kolmeenkymmeneen. Suurin osa meistä on ollut vielä alaikäisiä ”muumimammamme” siirryttyä työskentelemään työnantajamme palvelukseen 18 vuotta sitten. Hektisessä perusarjessa sitä harvemmin pysähtyy miettimään, kuinka paljon työviisautta, kokemusta ja hiljaista tietoa pitkän työuran samassa yrityksessä tehneet henkilöt kantavatkaan mukanaan! Ainakin tämä kyseinen henkilö on upeasti onnistunut pitämään itsensä ajan hermolla muutoksessa, ennen kaikkea tietotekniikan suhteen – ja eihän eläkeläiset nyt niiiin vanhoja ole ;).

Tällaisen runon olen joskus löytänyt jostakin runokirjasta tai netistä. Runo sopi mielestäni mainiosti myös eläkekorttiin, vaikka tällä kertaa syy maljan kohottamiseen ei tokikaan ollut ihan tuulesta temmattu!

”Jua pari lasii kuaharii.

Venyttel tualis semmottos et pää

menee taakse ja

kattelet maailmaa ylösalasi.

Hiukka hiano näköst.

Ei iloseks tulemine enemppä tarvitte. ”

- Karoliina Koskinen -

Aloitimme juhlapäivän noutamalla päivänsankarin kotoaan limusiinitaksilla. Luonnollisesti kilistelimme lasilliset kuohuvaa jo aamukahdeksalta! Veimme sankarin pitkään jalkahoitohemmotteluun, jonka jälkeen kokoonnuimme koko tiimin kesken nauttimaan runsaasta brunssista. Kulinaristina olin tilausta tehdessäni toivonut runsasta aamiaisen ja lounaan yhdistelmää suolaisine ja makeine herkkuineen ja Ravintola Hemmer onnistuikin tehtävässään loistavasti: Tarjolla oli erilaisia vastaleivottuja leipiä, leikkeleitä, juustoja, kurkkua, tomaattia, rucolaa, jugurttia, myslejä, marjoja, suolaista piirakkaa, uskomattoman hyvää herkkusieni-parmesan-munakasta, croissantteja, suussa sulavaa kermaista lohikeittoa, ja (yllätys yllätys) pähkinä-brownieseja, joissa niissäkin koostumus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellinen. Ravintolan omistaja luotsaa myös italialaisravintola Il Bancoa ja brunssissa olikin havaittavissa selviä italialaisvaikutteita. Brunssin ja muutamien puheiden ja lahjojen jälkeen oli aika palata toimistolle tekemään ihan oikeita töitä, olihan kyseessä vieläpä vuosineljänneksen viimeinen päivä. Päivänsankaria ei tokikaan enää vaivattu työtehtävillä. Olimme sen verran kuplivissa tunnelmissa päivän tapahtumista, että päätimme muutaman tiimikaverini kanssa kokoontua istumaan iltaa vielä paikalliseen irkkupubiin :).

En tajunnut ottaa kuvia brunssipöydästä, vaan otin ainoastaan tämän onnettoman kuvan ensimmäisestä lautasellisestani. Muutenkin napsin tietenkin ihan säälittävän vähän mitään yleiskuvia, joita voisin laittaa tänne teidän nähtäväksi. Pahoittelut! 

Sain vastaavantyylisestä kampauksesta joskus kehuja päivänsankarilta, joten häntä ajatellen taiteilin juhlapäiväksi tällaisen kampauksen. Kuva on otettu illalla työpäivän jälkeen. Kampaus pysyi mainiosti ihan yöhön asti. Vasen käteni ilmeisesti tärisi niin, että kaikki kampauskuvat jäivät valitettavasti vähän epätarkoiksi.

Tässä pikaohjeet, jos innostuit kampauksesta:    

• Tee ensin keskipääjakaus
• Letitä molemmille puolille mahdollisimman löysä ranskalainen letti, joka kulkee sivuilta kohti niskaa
• Kiinnitä letit ponnarilla niskaan
• Suihkauta lakkaa ponnariin ja silota hiukset yhdeksi kasaksi
• Käännä ponnari ylösalaisin löysäksi lenkiksi
• Kiinnitä pinneillä asettamalla pinnit poikittain lenkin alle, mielellään yläosaan
• Käännä lopputukka nutturan alle ja peitä samalla pampula
• Kiinnitä reunat kevyillä pinneillä tai hengettömillä
• Suihkuta reippaasti hiuslakkaa

Iloista ja kuplivaa pääsiäistä!

Täysikuu kiirastorstain yössä.