Uusi viikko, hyvä fiilis

Viikko on alkanut vauhdikkaasti ja sehän sopii! Fiilis on paljon viikonlopun meininkiä positiivisempi ja energisempi. Yksi syy lienee alkuviikon jumppaohjauksissa.

Maanantai-illan ohjelmaani kuuluu kevätaikataulussa RVP 30 ja Zumba. Ensimmäinen on puolen tunnin intensiivinen reisi-vatsa-pakaratreeni, jonka jälkeen vuorossa on superhauska, monipuolinen, tehokas, samaan aikaan helppo mutta haastava, letkeän tanssillinen,  70% lattarimusiikin ja loppuosin monipuolisten kansainvälisten tanssityylien vauhdittama, koko kehon haastava, Zumba-formulalle uskollinen, aina uudella kekseliäällä tavallaan yllättävä intervallitreeni, kuntotanssitunti Zumba.

Olen jo jonkin aikaa miksaillut uusia ja vanhoja biisejä Zumba-tunnilleni ja kaivanut jopa ohjaajataipaleeni ensimmäisen ohjelman tansseja mukaan tavoitteenani piristää aina jokaista kertaa jollakin uudella yhdistelmällä tai ”elvytetyllä” tanssilla. Jossakin vaiheessa on kuitenkin pakko ottaa mukaan myös täysin uutta! Sitä paitsi vanhojen askelkuvioiden muisteleminen on monesti yhtä työlästä kuin kokonaan uusien keksiminen! Jotkut koreografiat toimivat mielestäni niin hyvin, että voisin pitää niitä ohjelmistossa loputtomiin ja koska ohjaan tällä hetkellä Zumbaa vain kerran viikossa, en leipäänny itse tansseihin kovinkaan nopeasti. Asiakkaiden takia pyrin tietenkin pitämään tunnin raikkaana.

Viikonloppuna päätin ryhtyä tuumasta toimeen

Kaivan uusimman ZIN 43 dvd:n esiin jo lauantai-iltana. Olen viime aikoina yrittänyt käyttää aktiivisemmin valmiita dvd-koreografioita muutamastakin syystä: Koreografioissa paitsi käytetään liikkeitä, joita en välttämättä keksisi itse ja näin pystyn tarjoamaan asiakkaille jotain oikeasti uutta, on koreografiat myös valmiiksi dokumentoitu ja pystyn tarkistamaan ne myöhemmin dvd:ltä, jos muutaman vuoden päästä yritän muistella askelsarjaa. Kuvittelen nimittäin muistavani askelkuviot ulkoa kahdeksankymppisenäkin, en kirjoita niitä kunnolla muistiin ja joudun sitten keksimään pyörää uudelleen kerta toisensa jälkeen. Lauantai-iltana tyydyn katselemaan dvd:tä, pilkin aikani kunnes nukahdan sohvalle.

Sunnuntaina päätän koota ensin soittolistan. Raahaan soittolistalle myös niitä biisejä, jotka on ehtinyt olla ohjelmassa vasta muutamia viikkoja. Siirrän puuttuvia Zumba-levyjä läppärille ja valitsen mukaan itseäni inspiroivia biisejä mahdollisimman monesta eri tanssityylistä. Mielestäni on tärkeää, että jo pelkän biisin kuuntelu saa minut hyvälle tuulelle ja kropan liikkeelle. Muuten on vaikea innostaa asiakkaita, vaikka kaikilla omat suosikkibiisinsä onkin.

Alkulämppäribiisin löytäminen tuntuu todella vaikealta, mutta on aika siirtää Michael Jacksonin Billie Jean pois ensimmäisen biisin paikalta. Valinnanvaikeutta lisää yhtäaikainen uuden soittolistan tekeminen RVP 30 -tunnilleni, varsinkin kun olen juuri valinnut parhaimmistoa Core 30:iin. Hyvien poppibiisien kohdalla arvon usein ikuisuuden, mikä tunneista ansaitsee kappaleen. Huippubiisiä ei myöskään saa tuhlata latteaan koreografiaan! Valintani on lopulta ehkä jo puhki soitettu mutta toimiva David Quetta vs. Snoop Dogg Sweat. Se ei ole ollut vielä yhdelläkään tunnillani ennen tätä.

Päätän katsella vielä muutaman kerran valitsemieni biisien koreografiat dvd:ltä. Jospa niitä voisi käyttää sellaisenaan? Koska ulkona on ihana aurinkoinen pakkassää, päivitän soittolistan puhelimeeni ja lähden kävelylenkille korvanapit korvilla. Huijaan itseäni usein näin. Muka suunnittelen koreoita pelkästään biisejä kuunnellen. Tosiasiassa askelsarjat syntyisivät nopeammin ihan rehellisellä harjoittelulla ja valmiita kuvioita voisi sitten kerrata mielikuvaharjoituksena.

Iltamyöhään päätän vielä tikuttaa valitsemani biisit paperille. Näin hahmotan paremmin kappaleen rakenteen: säkeistöt, kertosäkeet, väliosuudet. Varsinkin lattaribiiseissä eri osiot muistuttavat usein erehdyttävästi toisiaan. Kertaan valitsemani biisit ja kirjoitan ylös askeleet. Tapailen muutamia askeleita. On myöhä, pakko mennä nukkumaan.

Maanantaiaamuna tajuan, että koreot on vielä aika hakusessa, sitä paitsi harjoittelematta. Laitan soittolistan soimaan samalla kun meikkaan ja syön aamupalaa. Lupaan itselleni treenata kaikki biisit läpi vielä kunnolla askeltaen työpäivän jälkeen ennen iltapäivän tunteja. Jos keskeytyksiä ei tule, pitäisi kotona olla puolitoista tuntia aikaa kertaukseen. Olen luvannut asiakkaille uuden ohjelman myös RVP-tunnille, virhe!

Maanantai-iltana lähden salille pää niin pyörällä kaikesta muistamisesta, että hyvä jos enää tiedän, miksi oikeastaan olen siellä. Olen ilmeisesti tulossa vanhaksi? RVP sujuu ihan kivasti. Saan positiivista palautetta tehokkaasta uudesta ohjelmasta ja toiveen jatkaa samalla ensi viikolla, kiva juttu! Zumbassa sen sijaan alkaa jänistää! En yleensä peräänny tällä tavalla, mutta tunnille on eksynyt kaksi himojumpparia, hyväntuulisia, liikkuvat virheettömästi, ihan varmasti ohjaajia! Jos kysyisin, kertoisivat luultavasti tulleensa vain nauttimaan, mutta haluan antaa mahdollisimman ehjän kokonaisuuden tunnista. Tähän ei nyt sovi sähellys uusien biisien kanssa. Otan mukaan kaksi uutuutta ja jätän loput pois. Olkoot ensi kerralla niiden vuoro! Hah, huvittavaa käytöstä – enhän ohjaa tuntia näille naisille vaan koko ryhmälle! Miksi annan moisen vaikuttaa? Pukuhuoneessa selviää, että naiset ovat kuin ovatkin vain työmatkalla täällä. En utele enempää. Tulipa vedettyä 150%:lla keskittymisellä treenit, mikä hiki ja loistava fiilis.