Eräs ohjaajamme on ollut pidemmällä kaukomatkalla ja olen tuurannut
viimeiset kuusi viikkoa tiistai-iltapäivien Step 30 ja Core 30 tunnit. Toki
hyppään vastaisuudessakin innoissani laudalle tuuraustarpeen yllättäessä, mutta
tällä erää tänään iltapäivällä vuorossa oli viimeinen tuurausvuoroni. Välillä
on hauska vetää tällainen lyhyempi kokonaisuus, jolloin ei tarvitse kantaa
huolta uusien ohjelmien tekemisestä, vaan muutamat kerrat voi vetää täysillä
ilman huolta huomisesta ;).
Rakastan
stepaerobicia! Steppi on vienyt sydämeni jo
lukioaikoina, mutta viimeistään Saksassa asuessani. Ainakin silloin 2000-luvun
alkupuolella (onko siitä jo niiiiin kauan) steppitunnit kuului jokaisen saksalaisen kuntokeskuksen tuntivalikoimaan ja useimmista ryhmäliikunta-aikatauluista
löytyi jopa kolmea eri vaikeustasoa: aloittelija, keskiverto, edistynyt!
Valitsin tietenkin aina edistyneiden tunteja, vaikka mukana pysyminen olikin
melko haastavaa. Tunneilla saatettiin tehdä kokonaisia muutaman kasin kestäviä
askelkuvioita, jotka jumppaajat tiesivät yhdellä nimellä. Mikä fiilis tunnilla
ja sen jälkeen, kun ympärimenot, ylitykset, mambot ja reverset meni nappiin ja
askeleet vei mennessään. Muistan vieläkin ohjaajan, jonka finaalibiisinä soi
usein Everybody’s free to feel good! (Alla linkki erääseen YouTube-versioon.) Myönnetään, että jätin Saksan
opiskeluvaihdon aikaan bileitäkin väliin – tai menin niihin myöhemmin, koska
halusin ehdottomasti osallistua kaikista parhaimmalle steppitunnille, joka oli perjantai-iltaisin kahdeksalta. Pitäisi kyllä joka kerta itsekin ohjaamaan mennessä muistaa arvostaa asiakkaiden aikaa ja uhrauksia, joita he ovat tehneet tunnille
päästäkseen! Enkä tarkoita mitään bileiden väliin jättämisiä, mutta on sitten kyseessä
lapsenvahdin järjestäminen tai mikä vain, jokaisen tunnin pitäisi olla hyvin
suunniteltu kokonaisuus ja elämys asiakkaille. Jollekin jumppa voi olla pakollinen paha, toiselle tärkeä henkireikä.
Helppous,
hauskuus ja tehokkuus ovat ne trendit, jotka omasta mielestäni ovat viimeistään
viimeisen reippaan viiden vuoden aikana enemmän ja enemmän hallinneet
kuntokeskusten ryhmäliikuntatunteja. Kun kymmenen vuotta sitten aerobicohjaaja
osasi rakentaa toimivan, loogisen askelsarjan lattialle tai steppilaudalle, on
viimeisten vuosien aikana siirrytty yhä enemmän rakentamaan tunnit biisi
kerrallaan. Liekö syy sitten Les Mills’n mallissa, jossa tunnit etenevät
nimenomaan biisi kerrallaan? Muistan ihan ensimmäisen BodyStep-tuntini, jossa
koko tunnin ajan mietin, milloin alkulämmittely loppuu ja varsinainen
koreografia alkaa. Niin uusi oli tuo ajatus silloin askelsarjattomasta
tunnista! Myös Zumbassa perusperiaate on sama: Varsinaista askelsarjaan
perustuvaa koreografiaa ei rakenneta, vaan säkeistössä toistetaan tiettyä
helppoa askelkuviota, kertosäkeessä toista jne. Minulla on aiheesta niin paljon
sanottavaa, että joudun ehkä palaamaan tähän ihan oman puheenvuoron merkeissä!
Olen suunnitellut itsekin oikeastaan ihan muutaman viime vuoden aikana tuntejani enemmän biiseihin. Zumbassa näin täytyy toki ihan Zumba-formulankin
mukaisesti tehdä. Ehkä olen jollakin kieroutuneella tavalla tässäkin poikkeus,
mutta minun on ehdottomasti helpompi keksiä ja muistaa kokonaisia askelsarjoja
kuin biiseihin tehtyjä koreoita. On ihan eri juttu rakentaa pala palalta yksi
askelsarja tunnin aikana kuin muistaa kymmenen eri biisikohtaista koreografiaa!
Biiseihin suunnittelu vaatii huomattavasti enemmän aikaa kuin ns.
pötkömusiikkiin rakennettu tunti. Välillä käyn taistelua itseni kanssa, onko
kaikki todella vaivan arvoista? Huomaavatko asiakkaat suunnitteluun käytettyä
aikaa? Kumpi tyyli on lopulta parempi? Biiseihin suunnittelun etu on ainakin
siinä, että kun tunti on tehty, on se ehjä ja hyvin suunniteltu kokonaisuus,
joka on helppo toistaa samanlaisena toisenkin kerran. Myöskään oma vireystaso
ei pääse vaikuttamaan suuresti tuntisisältöön. Ehkä asiakkaatkin tykkäävät, kun
tietävät, mitä tuleman pitää. Toisaalta suunnittelutyö on aikaa vievää ja
nopeita muokkauksia ja muutoksia ei ole yhtä nopea tehdä kuin pötkömusiikkiin
tehdessä.
Tässä
esimerkit puolen tunnin Stepistä ja Coresta, joissa käytin nyt molempia tapoja tunnin
rakentamiseen. Steppi on omaan makuuni yksinkertainen, mutta tavoitteenani oli,
että aloittelijat pysyvät mukana ja pienillä mausteilla myös kokeneet
saavat jotain extraa. Coren tein biiseihin.
Step 30
- Alkulämmittely ja kropan herättely treeniin (5min): Painonsiirtoja, askelviereen, grapewine, näpäytyksiä laudan takana
- Askelsarja laudalle (rakennetaan pitkin tuntia, ensin ilman hyppyjä ja muokattuna hypyillä)
Block 1
(low - high)
Perusaskel
x 2 - Juoksu laudalle
Näpäytys
kulmaan x 2 - Hyppy kulmaan (toinen jalka laudalla, toinen lattialla)
Askel
polvi kulmaan x 2 - Hypyllä
3
polvenvetoa kulmaan - 1
polvi, hiihtohyppy, 1 polvi
Block 2
1 polvi,
painonsiirto päätyyn, laukka laudan yli pitkittäissuunnassa
laukka
takaisin, 1 polvi
3
perusaskelta + 1 reverse
- Välissä sykkeenkohotukset + jalkatreeniä: Polvenvetoja, laukka laudan yli, hyppyjä laudalle
- Loppuun jäähdyttelyt
Stepissä
olen käyttänyt musiikkina The Best of Step 64, Workout 2 cd:tä.
Core 30
- Studio Killers: Ode to Bouncer / Kropan herättely treeniin tai palauttelu edellisestä, painonsiirrot, laukat, tasapaino
- Will.i.am feat. Britney Spears: Scream & Shout / Vuorikiipeilijä, lankku, porraspunnerrukset, vatsarutistukset seisaaltaan, hyvää huomenta, selän rullaukset
- Macklemore & Ryan Lewis: Thrift Shop / Kylkitaivutukset kahvakuula lisävastuksena, kuulan kierto vartalon ympäri, yhden jalan maastaveto
- M. Pokora: Oblivion / Istumaannousut levypaino lisävastuksena, kierrot, kulmaistunta
- Rihanna: Diamonds / Jalkojen ja käsien ohjennukset päinmakuulla, lankku, ”auringontervehdyksen loppuosa” pyramidi, lankku, punnerrus, selän rullaukset
- Bruno Mars: It Will Rain / Kylkirutistukset kylkimakuulta, kylkilankku, alavatsarutistukset ja jalkojen kierrot selinmakuulla
- Kelly Clarckson: A Moment Like This / Tasapaino, rullaukset, kierrot, palauttavat venytykset
Jumppaelämästä olisi kyllä paljon sanomista. Olen käynyt jytäjumpassa, naisvoimistelussa, aerobicissa, stepissä ja kaikessa vuosien mittaan. Itse olen ohjannut yli kymmenen vuotta ja nykyisin mieltynyt toiminnalliseen lihaskuntoon ja samoin kuin sinä teen biiseihin tunnin. Aika kova homma siinä on ja muistaminen vaihtelee. Vähintään kolme kertaa pitää pitää tunti ennen kuin kunnolla tietää, miten kannattaa tehdä tehokkaasti ja hyvin. Jumppaaja kyllä arvostaa suunniteltua tuntia ja musiikin valintaa. Pötkömusiikissakin on kivoja biisejä, joista voi valita ja alkusarja varsinkin on pötköön hyvä. Usein otan yhden aloitusbiisin, sitten "jumppamusaa" ja sitten niitä biisejä. Kiitos vaan kivoista corevinkeistä! Ja minäkin tykkään stepistä! Olisipa kiva päästä tunnillesi:)
VastaaPoistaJuuri noin se menee! Olen ihan samaa mieltä muistamisesta ja tuosta, että tunti hioutuu hyväksi vasta, kun toistoja on alla riittävästi. Itsekin oppii joka kerta ja samoin tietenkin asiakkaat - ja joka kerta ei muista ihan kaikkea samalla lailla kuin edellisellä, valitettavasti, mutta eipä tämä onneksi ole niin ryppyotsaista ;). Tervetuloa! Varoitat sitten hyvissä ajoin etukäteen, niin ehdin suunnitella huolella ;).
VastaaPoista