keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Steppiä, corea ja jumppafilosofointia


Eräs ohjaajamme on ollut pidemmällä kaukomatkalla ja olen tuurannut viimeiset kuusi viikkoa tiistai-iltapäivien Step 30 ja Core 30 tunnit. Toki hyppään vastaisuudessakin innoissani laudalle tuuraustarpeen yllättäessä, mutta tällä erää tänään iltapäivällä vuorossa oli viimeinen tuurausvuoroni. Välillä on hauska vetää tällainen lyhyempi kokonaisuus, jolloin ei tarvitse kantaa huolta uusien ohjelmien tekemisestä, vaan muutamat kerrat voi vetää täysillä ilman huolta huomisesta ;).

Rakastan stepaerobicia! Steppi on vienyt sydämeni jo lukioaikoina, mutta viimeistään Saksassa asuessani. Ainakin silloin 2000-luvun alkupuolella (onko siitä jo niiiiin kauan) steppitunnit kuului jokaisen saksalaisen kuntokeskuksen tuntivalikoimaan ja useimmista ryhmäliikunta-aikatauluista löytyi jopa kolmea eri vaikeustasoa: aloittelija, keskiverto, edistynyt! Valitsin tietenkin aina edistyneiden tunteja, vaikka mukana pysyminen olikin melko haastavaa. Tunneilla saatettiin tehdä kokonaisia muutaman kasin kestäviä askelkuvioita, jotka jumppaajat tiesivät yhdellä nimellä. Mikä fiilis tunnilla ja sen jälkeen, kun ympärimenot, ylitykset, mambot ja reverset meni nappiin ja askeleet vei mennessään. Muistan vieläkin ohjaajan, jonka finaalibiisinä soi usein Everybody’s free to feel good! (Alla linkki erääseen YouTube-versioon.) Myönnetään, että jätin Saksan opiskeluvaihdon aikaan bileitäkin väliin – tai menin niihin myöhemmin, koska halusin ehdottomasti osallistua kaikista parhaimmalle steppitunnille, joka oli perjantai-iltaisin kahdeksalta. Pitäisi kyllä joka kerta itsekin ohjaamaan mennessä muistaa arvostaa asiakkaiden aikaa ja uhrauksia, joita he ovat tehneet tunnille päästäkseen! Enkä tarkoita mitään bileiden väliin jättämisiä, mutta on sitten kyseessä lapsenvahdin järjestäminen tai mikä vain, jokaisen tunnin pitäisi olla hyvin suunniteltu kokonaisuus ja elämys asiakkaille. Jollekin jumppa voi olla pakollinen paha, toiselle tärkeä henkireikä.



Helppous, hauskuus ja tehokkuus ovat ne trendit, jotka omasta mielestäni ovat viimeistään viimeisen reippaan viiden vuoden aikana enemmän ja enemmän hallinneet kuntokeskusten ryhmäliikuntatunteja. Kun kymmenen vuotta sitten aerobicohjaaja osasi rakentaa toimivan, loogisen askelsarjan lattialle tai steppilaudalle, on viimeisten vuosien aikana siirrytty yhä enemmän rakentamaan tunnit biisi kerrallaan. Liekö syy sitten Les Mills’n mallissa, jossa tunnit etenevät nimenomaan biisi kerrallaan? Muistan ihan ensimmäisen BodyStep-tuntini, jossa koko tunnin ajan mietin, milloin alkulämmittely loppuu ja varsinainen koreografia alkaa. Niin uusi oli tuo ajatus silloin askelsarjattomasta tunnista! Myös Zumbassa perusperiaate on sama: Varsinaista askelsarjaan perustuvaa koreografiaa ei rakenneta, vaan säkeistössä toistetaan tiettyä helppoa askelkuviota, kertosäkeessä toista jne. Minulla on aiheesta niin paljon sanottavaa, että joudun ehkä palaamaan tähän ihan oman puheenvuoron merkeissä!

Olen suunnitellut itsekin oikeastaan ihan muutaman viime vuoden aikana tuntejani enemmän biiseihin. Zumbassa näin täytyy toki ihan Zumba-formulankin mukaisesti tehdä. Ehkä olen jollakin kieroutuneella tavalla tässäkin poikkeus, mutta minun on ehdottomasti helpompi keksiä ja muistaa kokonaisia askelsarjoja kuin biiseihin tehtyjä koreoita. On ihan eri juttu rakentaa pala palalta yksi askelsarja tunnin aikana kuin muistaa kymmenen eri biisikohtaista koreografiaa! Biiseihin suunnittelu vaatii huomattavasti enemmän aikaa kuin ns. pötkömusiikkiin rakennettu tunti. Välillä käyn taistelua itseni kanssa, onko kaikki todella vaivan arvoista? Huomaavatko asiakkaat suunnitteluun käytettyä aikaa? Kumpi tyyli on lopulta parempi? Biiseihin suunnittelun etu on ainakin siinä, että kun tunti on tehty, on se ehjä ja hyvin suunniteltu kokonaisuus, joka on helppo toistaa samanlaisena toisenkin kerran. Myöskään oma vireystaso ei pääse vaikuttamaan suuresti tuntisisältöön. Ehkä asiakkaatkin tykkäävät, kun tietävät, mitä tuleman pitää. Toisaalta suunnittelutyö on aikaa vievää ja nopeita muokkauksia ja muutoksia ei ole yhtä nopea tehdä kuin pötkömusiikkiin tehdessä.

Tässä esimerkit puolen tunnin Stepistä ja Coresta, joissa käytin nyt molempia tapoja tunnin rakentamiseen. Steppi on omaan makuuni yksinkertainen, mutta tavoitteenani oli, että aloittelijat pysyvät mukana ja pienillä mausteilla myös kokeneet saavat jotain extraa. Coren tein biiseihin.

Step 30
  • Alkulämmittely ja kropan herättely treeniin (5min): Painonsiirtoja, askelviereen, grapewine, näpäytyksiä laudan takana 
  • Askelsarja laudalle (rakennetaan pitkin tuntia, ensin ilman hyppyjä ja muokattuna hypyillä)

          Block 1 (low  - high) 
          Perusaskel x 2  -  Juoksu laudalle
          Näpäytys kulmaan x 2  -  Hyppy kulmaan (toinen jalka laudalla, toinen lattialla)
          Askel polvi kulmaan x 2  -  Hypyllä
          3 polvenvetoa kulmaan  -  1 polvi, hiihtohyppy, 1 polvi

          Block 2
          1 polvi, painonsiirto päätyyn, laukka laudan yli pitkittäissuunnassa
          laukka takaisin, 1 polvi
          3 perusaskelta + 1 reverse
  • Välissä sykkeenkohotukset + jalkatreeniä: Polvenvetoja, laukka laudan yli, hyppyjä laudalle
  • Loppuun jäähdyttelyt

          Stepissä olen käyttänyt musiikkina The Best of Step 64, Workout 2 cd:tä.


Core 30
  1. Studio Killers: Ode to Bouncer / Kropan herättely treeniin tai palauttelu edellisestä, painonsiirrot, laukat, tasapaino
  2. Will.i.am feat. Britney Spears: Scream & Shout / Vuorikiipeilijä, lankku, porraspunnerrukset, vatsarutistukset seisaaltaan, hyvää huomenta, selän rullaukset
  3. Macklemore & Ryan Lewis: Thrift Shop / Kylkitaivutukset kahvakuula lisävastuksena, kuulan kierto vartalon ympäri, yhden jalan maastaveto
  4. M. Pokora: Oblivion / Istumaannousut levypaino lisävastuksena, kierrot, kulmaistunta
  5. Rihanna: Diamonds / Jalkojen ja käsien ohjennukset päinmakuulla, lankku, ”auringontervehdyksen loppuosa” pyramidi, lankku, punnerrus, selän rullaukset
  6. Bruno Mars: It Will Rain / Kylkirutistukset kylkimakuulta, kylkilankku, alavatsarutistukset ja jalkojen kierrot selinmakuulla
  7. Kelly Clarckson: A Moment Like This / Tasapaino, rullaukset, kierrot, palauttavat venytykset


2 kommenttia:

  1. Jumppaelämästä olisi kyllä paljon sanomista. Olen käynyt jytäjumpassa, naisvoimistelussa, aerobicissa, stepissä ja kaikessa vuosien mittaan. Itse olen ohjannut yli kymmenen vuotta ja nykyisin mieltynyt toiminnalliseen lihaskuntoon ja samoin kuin sinä teen biiseihin tunnin. Aika kova homma siinä on ja muistaminen vaihtelee. Vähintään kolme kertaa pitää pitää tunti ennen kuin kunnolla tietää, miten kannattaa tehdä tehokkaasti ja hyvin. Jumppaaja kyllä arvostaa suunniteltua tuntia ja musiikin valintaa. Pötkömusiikissakin on kivoja biisejä, joista voi valita ja alkusarja varsinkin on pötköön hyvä. Usein otan yhden aloitusbiisin, sitten "jumppamusaa" ja sitten niitä biisejä. Kiitos vaan kivoista corevinkeistä! Ja minäkin tykkään stepistä! Olisipa kiva päästä tunnillesi:)

    VastaaPoista
  2. Juuri noin se menee! Olen ihan samaa mieltä muistamisesta ja tuosta, että tunti hioutuu hyväksi vasta, kun toistoja on alla riittävästi. Itsekin oppii joka kerta ja samoin tietenkin asiakkaat - ja joka kerta ei muista ihan kaikkea samalla lailla kuin edellisellä, valitettavasti, mutta eipä tämä onneksi ole niin ryppyotsaista ;). Tervetuloa! Varoitat sitten hyvissä ajoin etukäteen, niin ehdin suunnitella huolella ;).

    VastaaPoista